Muistikuvia kuvallisesta ilmaisustani lapsuudesta tähän päivään

Muistikuvani kuvataiteen historiastani ovat kovin hatarat. En ole pitänyt itseäni koskaan kovinkaan kuvataiteellisena. Ala-asteen opettajani ensimmäisiltä luokalta oli hyvin taiteellinen. Muistan kuinka ihailin hänen piirtämiään ja maalaamiaan kukkatauluja ja yritin itse jäljitellä samaa. Jäljittelevä,  mallista piirtäminen olivatkin ehkä minulle mieluisin ja helpoin tapa toteuttaa itseäni kuvataiteessa. Luovuus ei töissäni muistaakseni juurikaan näkynyt. Jäljittelemällä muistan piirtäneeni karttakuvastosta eri maiden ääriviivoja samalla opetellen maiden pääkaupunkeja. Myös huoneiden pohjapiirustusten tekeminen oli minua kiehtovaa.

Ala-asteen kolmannella luokalta muistan mieluisana työn missä sai itse valmistaa nukketalon. Tuotos oli mielestäni onnistunut ja nukketalo olikin minulla kovassa käytössä.

Osallistuin lapsena monenlaiseen kerhotoiminnan ja niiltä ajoilta muistan tehneeni tyttökerhossa kipsitöitä ja tulitikkusommitelmia.  Yläaste ja lukioajoilta muistan erilaisten asetelmien piirtämisen mieluisana, ja vastaavasti ihmispiirroksen vaikeuden. Laveeraustyöt ja vesivärimaalauksin ovat myös jääneet mieleeni työmuotona, jotka koin mieluisana. 

Myöhemmiltä opiskeluajoilta mielessäni on hyvin vähän positiivisia tunteita herättäviä kuvataiteellisia hetkiä. Tuolloin koin, että kuvataide on minulle vaivalloisen työläs oppiaine. Lastentarhanopettajaopiston ajoilta minulla on tallessa kansio missä on työnäytteitä. Kansiossa olevat työt ovat lähinnä taittelu ja leikkelytöitä.

Pitkä työurani esikouluopettajana on vienyt minut väistämättäkin kuvataiteen pariin. Käsillä itse tekeminen kuuluu merkittävänä osana esiopetukseen. Askartelu, piirtäminen, maalaaminen, muovailu, kipsityöt jne. ovat viikottaisina eskaripuuhia. Tässä muutamia esioppilaiden kanssa työstettyjä tuotoksia .

Omaa kuvataiteellisena harrasteneisuuteni rajoittuu posliinin maalaukseen, jota harrastin vuosia sitten parin vuoden ajan. Ohessa ainut jäljellä oleva tuotos tuolta ajalta. Toivoisin vielä joskus löytäväni itseäni kiinnostavan kuvataiteellisen harrastuksen, jonka parissa voisin viettää vapaa-aikaani. Toisaalta erilaiset lyhyet kuvataidekurssit eri alueilta voisi olla minulle parempi vaihtoehto. Pitkäjänteisyyteni ei taitaisi riittää säännölliseen saman kuvataiteen lajin harrastamiseen.,vaan mieluummin pieninä ripauksina silloin tällöin.

Omat lapseni ovat silmissäni huomattavasti kuvataiteellisempia kuin minä olen konsanaan ollut. Olenkin monesti miettinyt liekö siihen osasyynä se, että ammatissani johtuen olen heidän kanssaan tehnyt hyvinkin paljon erilaisia kuvataiteellisia puuhastelua. Lapseni ovat tainneet olla koekaniineitani valmistellaan malleja esioppilaille. Muistan heidän innokkuutensa erilaisiin puuhasteluihin ja sen askartelutarvikemäärän mitä lastenhuoneeseen oli kätkenyt kaappeihinsa.
 

Meidän perhe toisen tyttäreni piirtämänä päiväkoti-ikäisenä.

 

Sapluunan avulla tehty työ myöskin päiväkoti-iässä tehty.

 

Lukio aikainen huonepiirros tyttäreni lyijykynätyönä tekemä.

 

Värien eri sävyjä lukioikäisen lapseni tekemänä.

 

Tussityö lukiovuosilta.

Vahakynällä työskentelyä, ohjeeksi sopisi mielestäni lempiväri johon yhdistettynä muita värejä.

 

Savitöitä tyttärieni tekemänä.