Muistikuvia kuvallisesta ilmaisustani lapsuudesta tähän päivään

Muistikuvani kuvataiteen historiastani ovat kovin hatarat. En ole pitänyt itseäni koskaan kovinkaan kuvataiteellisena. Ala-asteen opettajani ensimmäisiltä luokalta oli hyvin taiteellinen. Muistan kuinka ihailin hänen piirtämiään ja maalaamiaan kukkatauluja ja yritin itse jäljitellä samaa. Jäljittelevä,  mallista piirtäminen olivatkin ehkä minulle mieluisin ja helpoin tapa toteuttaa itseäni kuvataiteessa. Luovuus ei töissäni muistaakseni juurikaan näkynyt. Jäljittelemällä muistan piirtäneeni karttakuvastosta eri maiden ääriviivoja samalla opetellen maiden pääkaupunkeja. Myös huoneiden pohjapiirustusten tekeminen oli minua kiehtovaa.

Ala-asteen kolmannella luokalta muistan mieluisana työn missä sai itse valmistaa nukketalon. Tuotos oli mielestäni onnistunut ja nukketalo olikin minulla kovassa käytössä.

Osallistuin lapsena monenlaiseen kerhotoiminnan ja niiltä ajoilta muistan tehneeni tyttökerhossa kipsitöitä ja tulitikkusommitelmia.  Yläaste ja lukioajoilta muistan erilaisten asetelmien piirtämisen mieluisana, ja vastaavasti ihmispiirroksen vaikeuden. Laveeraustyöt ja vesivärimaalauksin ovat myös jääneet mieleeni työmuotona, jotka koin mieluisana. 

Myöhemmiltä opiskeluajoilta mielessäni on hyvin vähän positiivisia tunteita herättäviä kuvataiteellisia hetkiä. Tuolloin koin, että kuvataide on minulle vaivalloisen työläs oppiaine. Lastentarhanopettajaopiston ajoilta minulla on tallessa kansio missä on työnäytteitä. Kansiossa olevat työt ovat lähinnä taittelu ja leikkelytöitä.

Pitkä työurani esikouluopettajana on vienyt minut väistämättäkin kuvataiteen pariin. Käsillä itse tekeminen kuuluu merkittävänä osana esiopetukseen. Askartelu, piirtäminen, maalaaminen, muovailu, kipsityöt jne. ovat viikottaisina eskaripuuhia. Tässä muutamia esioppilaiden kanssa työstettyjä tuotoksia .

Omaa kuvataiteellisena harrasteneisuuteni rajoittuu posliinin maalaukseen, jota harrastin vuosia sitten parin vuoden ajan. Ohessa ainut jäljellä oleva tuotos tuolta ajalta. Toivoisin vielä joskus löytäväni itseäni kiinnostavan kuvataiteellisen harrastuksen, jonka parissa voisin viettää vapaa-aikaani. Toisaalta erilaiset lyhyet kuvataidekurssit eri alueilta voisi olla minulle parempi vaihtoehto. Pitkäjänteisyyteni ei taitaisi riittää säännölliseen saman kuvataiteen lajin harrastamiseen.,vaan mieluummin pieninä ripauksina silloin tällöin.

Omat lapseni ovat silmissäni huomattavasti kuvataiteellisempia kuin minä olen konsanaan ollut. Olenkin monesti miettinyt liekö siihen osasyynä se, että ammatissani johtuen olen heidän kanssaan tehnyt hyvinkin paljon erilaisia kuvataiteellisia puuhastelua. Lapseni ovat tainneet olla koekaniineitani valmistellaan malleja esioppilaille. Muistan heidän innokkuutensa erilaisiin puuhasteluihin ja sen askartelutarvikemäärän mitä lastenhuoneeseen oli kätkenyt kaappeihinsa.
 

Meidän perhe toisen tyttäreni piirtämänä päiväkoti-ikäisenä.

 

Sapluunan avulla tehty työ myöskin päiväkoti-iässä tehty.

 

Lukio aikainen huonepiirros tyttäreni lyijykynätyönä tekemä.

 

Värien eri sävyjä lukioikäisen lapseni tekemänä.

 

Tussityö lukiovuosilta.

Vahakynällä työskentelyä, ohjeeksi sopisi mielestäni lempiväri johon yhdistettynä muita värejä.

 

Savitöitä tyttärieni tekemänä.

Profiilikuvan työstämistä

Tänään jatkoimme kuvankäsittelyohjelmalla valmistamani profiilikuvan työstämistä. Tietotekniikan ja valokuvaamisen yhdistäminen eli rasteri oli tämän työskentelymuodon nimi. Leikkasin kuvasta veitsellä pois kaikki tummat kohdat, jäljelle jäi vain kuvan vaaleat osat.

Tämän jälkeen töpötin mustalla värillä ( pulloväri ) leikkaamaan aukot.

Ja lopputulos tässä. Ps. Ripsien työstäminen veitsellä leikaten oli haasteellista, ripsiä ei voine olla huomaamatta😄😄

Kuvan muokkausta gimpillä ja kansilehden valmistus

27.5.2015
Tänään toteutimme kuvataiteessa kuvanmuokkausta tietotekniikkaa apuna käyttäen. Kuvankäsittelyohjelma gimpillä muokkasimme omasta värillisestä kasvoprofiilikuvasta mustavalkoisen kuvan poistamalla värit ja muuttamalla valoisuusastetta ja kontrastia.
Lisäksi muokkasimme maisemakuvasta kuvan, joka sai olla todentuntuinen tai sitten muokattu epätodelliseksi.

Lehden kansikuvan työstäminen omannäköisekseen päätti tämän päivän rupeaman. Nyt pikaisesti R-kioskille ostamaan uusin Juoksija-lehden numero- kannessa tuttu "tyttö" :)

Lempiväri ja värien sekoittamista

26.5.2015
Tänään jatkui kuvataiteen oppitunnit parin kuukauden tauon jälkeen. Ensimmäisessä työssä opettaja ei antanut suoraa ohjetta työn lopputuloksesta. Ohjeistuksena oli löytää oma lempiväri sekoittamalla kahta-kolmea peiteväriä, sekä lisäksi sekoittaa kaksi muuta sävyä jotka sopivat lempivärin kanssa yhteen tai  vastaavasti riitelevät sen kanssa. Lempivärikseni valitsin tumman sinisen. Värin  sekoitin syvän sinisestä, kirkkaan sinisestä ja ripauksesta valkoista. Sinisen muut sävyt eli vaaleansininen, joka syntyi kirkkaan sinistä vaalentamalla valkoisella ja ripauksella keltaista, sekä sininen johon sekoitettiin sinisten sävyjen lisäksi punaista syntyivät kokeilemalla. Näistä muodostui kuva, jonka työstäminen tapahtui sianharjasiveltimellä ruskeaan paperiin tehtynä. Työlle asetimme ennen työstämistä tavoitteeksi värien sekoittamisen, itseilmaisun, tunneilmaisun ja sommittelun. "Kesäiset tunnelmat viikonlopun puutarhatöiden synnyttämänä, olisiko orvokki josta puuttuu kukan "sydän" :) Tällainen ohjeistus antaa tuotoksen tekijälle varsin vapaat kädet toteuttaa työstä oman näköinen tuotos.

 

 

Tässä pari opusta värien maailmaan.

 

 

Muutamia opiskelijoiden töitä.

 

 

 

Opintoharjoittelun antia

Ensimmäinen opintoharjoittelu on takanapäin. Pienryhmämme toteutti harjoittelussa ilmiöstä lähtevää projektia, missä kuvataiteellakin oli osuutensa. Ilmiö oli saanut alkunsa lasten luomista ruohopäistä eli pääsiäisruohoa kasvavasta "ukkelista". Ilmiö oli edennyt ruohopäille valmistuvien asumusten, kaupan, kahvilan, autopesulan suunnitteluun ja toteutukseen saapuessamme harjoitteluun. Pienryhmämme jatkoi ilmiön kehittelyä yhdessä lasten kanssa suunnitellen ja toteuttaen "Viherkylässä virtaa projektin".

Viherkylä sai nimen lasten äänestysten perusteella. Viherkylän maisemoinnilla oli tärkeä rooli projektissamme. Yksi pienryhmäläisemme toteutti lasten kanssa taustan maalaamisen. Aiheena oli sinisen sävyt ja valööri. Taivas, maa ja virtaava vesi syntyi lasten ryhmätuotoksina. 

Toinen ryhmämme jäsen havainnoi lasten kanssa ulkona koivuja. Koivuja havainnoidessa kiinnitettiin huomiota siihen kuinka koivusta näkyi enemmän jos katsoi koivua kaukaa ja vastaavasti vähemmän läheltä katsoessa. Koivut työstettiin revintätekniikalla, osa myös leikkasi runkoja sanomalehtipaperista. Rungot liimattiin maalatulle taustalle ja lopuksi vielä niihin rypisteltiin hiirenkorvalla olevia keväisiä koivun lehtiä. Oksat joihin lehdet kiinnitettiin piirrettiin vahakynällä.

 

 

Maiseman yläpuolelle minä työstin lasten kanssa Viherkylä -nimen kirjain kerrallaan parityöskentelynä. Aiheena työssö oli rytmiin tutustuminen ja sen käyttäminen kuvataiteessa. Viivaintyönä saatiin aikaan opitinen harha, kirjaimet näyttivät ikään kuin kohotetuilta.

Projektiimme liittyi kiinteästi myös veden olomuotoihin, ominaisuuksiin ja veden kiertokulkuun liittyvät asiat. Kuvaamataiteeseen integroimme vesiaihetta työstämällä Viherkylän maisemaan vielä pilviä, sadepisaroita, auringon ja pohjavettä yhden ryhmämme jäsenen toimesta.

Yhteisen työstämisen tuloksena saimme viherkylän valmiiksi. Lopuksi lapset vielä käsikirjoittivat tarinan Viherkylästä, sen asukkaista ja tapahtumista. Tarinat valokuvattiin ja lopuksi kuvat ja tarina valmistettiin iPadin Keynote ohjelmalla kuvakirjan muotoon. Valmiit kuvakirjatuotokset esitettiin muille ryhmille yhteisessä Viherkylän juhlassamme. Projektistamme tuli tosi hieno ja lapset olivat innolla mukana joka vaiheessa.