Taidenäkemykseni
Esteettisyys liittyy vahvasti omaan taidenäkemykseeni, taide on mielestäni hyvin pitkälle kauneutta, iloa ja väriä. Taide on minulle kokemus, elämys jostakin mikä synnyttää itsessäni tunteita ja rentouttaa. Tunne voi tulla luonnosta, musiikista, kirjallisuudesta, liikunnasta, kuvista, asioista joka laajentaa omaa kokemuspiiriäni.Taide tuntuu mielestäni hyvältä, jos kokemus ei tunnu hyvältä en miellä sitä taiteeksi. Voisinkin verrata taidetta terapeuttiseen kokemukseen. Juuri taiteen tuoma nautinto on itselleni tärkeää. Mielestäni taide lisää ihmisten hyvinvointia ja samalla se myös sivistää. Ilman taidetta elämä olisi väritöntä, hajutonta, mautonta, mielikuvituksetonta.Taiteen avulla voi mielestäni myös ymmärtää sekä itseä, että muita ihmisiä ja arvoja.
Taidekokemuksia voi kohdata missä tahansa. Sen ei tarvitse syntyä teatterissa, konsertissa, taidenäyttelyssä. taiteellinen kokemus on kuitenkin mielestäni vahva kun sen kohtaa jossain järjestetyssä tilaisuudessa. Itselläni vahvimmat taidekokemukset syntyvät useinmiten teatterissa ja konserteissa. Toko vahvoja taidekokemuksia olen kohdannut myös luonnossa. Esimerkiksi Kuusamon Oulankajoen koskien kuohut ovat parhaimpia luonnon taidekokemuksia.
Myllykoski heinäkuussa 2015
Taidenäyttelykokemuksia minulle on päässyt syntymään vähemmän, käyntien vähyyden vuoksi. Vuoden takainen taidenäyttelykäyntini Tikanojan taidekodin näyttelyssä -Presidentinlinnan aarteet- herätti vahvan mielihyvän tunteen arvokkaiden taideteosten lumossa.
Elokuisena aamupäivänä 4.8.2016 suuntasin kulkuni jälleen Tikanojan taidekotiin taidenäyttelyyn. Tikanoja sijaitsee Vaasan kaupungissa kuvassa näkyvän Vaasan hovioikeuden läheisyydessä.
Tikanojan taidekoti oli jälleen saanut osakseen mittavan näyttelyn ja kuuluisien taidemaalareiden töitä. Vuorossa oli Vaasalaissyntyisen lääketieteen lisensiaatin Herman Antellin arvokas taidekokoelma. Antell on elänyt 1800-luvun loppupuolella ja hänet tunnetaan suurlahjoituksesta Suomen kansallismuseon hyväksi. Tikanojan taidekodin näyttelyssä oli Ateneumin taidemuseon lainaamia Antellin taidekokoelman helmiä. Mukana oli kuuluisien taidemaalareiden maalauksia ja myös veistoksia. Itselleni tutuinpina niminä nousi esiin Eero Järnefelt, Albert Edelfelt ja Akseli Gallen -Kallela. Akseli Gallen-Kallelan teos Poika ja varis vaikutti minut paitsi sillä, että maalaus oli ns. tuttu ennestään ja mielestäni myös hyvin koskettava elävyydellään. Taidenäyttelyn töitä oli lupa kuvata omaan käyttöön, mutta niiden julkaiseminen esimerkiksi blogissa ei ole sallittua tekijänoikeuslakiin vedoten. Seuraavissa analyyseissä lukija voi siis vain eläytyä lukemaansa ja kuvitella maalauksen silmissään.
Poika ja varis -taidemaalauksen synnyttämä ensivaikutelma oli herkän koskettava. Taiteilijan kyky maalata elävästi tekee minuun vaikutuksen. Taulussa tuon ajan lapsi, pieni poika ikään kuin etsii itselleen seuraa, leikkitoveria variksesta. Varis ei vaikuta pelokkaalta, vaan luottaa pieneen poikaan. Kuvan rauhallinen luonnonläheinen värimaaima lisää mielestäni tunnetta pojan ja variksen välisestä luottamuksesta. Murretut värisävyt, joita taiteilija on työssään pääasiassa käyttänyt antavat oikeutta varikselle jonka taiteilija on mielestäni halunnut nostaa esiin pojan rinnalle. Myös pojan vaatetuksessa käytetyt värit nostavat pojan esiin taulusta luonnollisen kauniilla tavalla. Taulua pidempään katsellessani huomasin tuntevani kuinka taulu heräsi eloon ja melkeinpä kuulin pojan puhelevan varikselle. Todella elävästi ja herkästi toteutettu taidemaalaus.
Akseli Gallen-Kallelan vuoden 1887 työ Kuusia karjapihassa on kuvaus missä eläin- kissa tarkastelee ihmisen työn jälkeä, kaadettua kuusta. Kissa näyttäisi seuranneen puunhakkaajan työtä ja nyt varoen yrittää lähestyä ulkorakennusta mihin puunhakkaaja on kenties mennyt. Molemmissa näissä Gallen-Kallelan töissä näkyy tavallaan ihmisen ja eläimen kohtaaminen, uteliaisuus, kiinostus toisiaan kohtaan.
Taiteilija Hugo Simbergin öljyväriyö,Täti, vuodelta 1898 pitää mielestäni sisällään valtavan annoksen tunnetta. Taulu henkii eloa, niin aidontuntuisesti taiteilija on taulunsa maalannut. Tädin kasvonjuonteista voi nähdä monet elämänvaiheet ja mietteliäs ilme saa katsojan pohtimaan minkälaisessa tilanteessa taulu on maalattu. Naisen tumma vaatetus lienee tuon ajan henkeen kuuluva vai onkohan kyseessä suruasu. Hyvin vaikuttava maalaus kaikkiaan.
Eero Järnefeltin öljyvärityö Ransakalainen viinikapakka vuodelta 1888 on niin ikään hyvin elävä maalaus. Pöydän ääressä istuvan miehen voi kuulla ajattelevan ääneen. Tässä taulussa taiteilijan käyttämät värit ovat mielestäni onnistuneet. Punainen väri kierreportaikossa herättää huomioita ja ajatuksen minne portaat mahtavat johtaa. Taiteilija on kätkenyt tauluun mielestäni muitakin avoimia kysymyksiä. Missä miehen seuralainen on? Pöydässä oleva toinen juoma lienee seuralaisen, vai onko se kapakoitsijan. Taiteen tulkintahan on hauskaa mielikuvitusleikkiä huomaan!
Albert Edelfeltin maalaus vuodelta 1887 Pariisin Luxemburgin puistossa on mielestäni tämän näyttelyn helmi. Taulu niin ikään elää. Aluksi huomio kiinnttyy etualalla olevaan naiseen ja lapseen, mutta pian huomaan tarkastelevani taulua laajemmin. Se pitää sisällään monia yksityiskohtia ja tapahtumia. Taulun värimaailma on herkän pehmeä ja perspektiivi on mielstäni saatu taulussa hyvin aidoksi. Tämän taulun voisin ripustaa kotiini, tosin taulu vaatii ison tilan päästäkseen esiin edukseen.
Lähes kaikki taidenäyttelyn teokset herättivät minussa ehkä pientä hämmästystäkin niiden tuoman elävyyden tunteen suhteen. Tuon ajan taiteilijoilla on ollut herkkyys maalata aitoja kuvia, eläviä tilanteita.
Tämä taidenäyttelykokemus oli itselleni miellyttävä ja sai minut miettimään mikä voisi olla seuraava taidenäyttelykäyntini. Samaisessa Tikanojan taidekodissa on esillä elokuun lopusta syyskuun loppuun japanilaishenkinen osin romantisoitu ja osin kliseinen kuva Japanista. Näyttelyssä yhdistyy mm. geishaa, kimonoa, Zen buddismia. Tämä näyttely voisi olla sinällään mielenkiintoinen, sillä siinä yhdistyy kuvataiteilijan ja tekstiilitaiteilijan luomat taideteokset. (Tikanoja näyttelyt, esite.)
